Thank you for the music ja Cleaning Women

Cleaning womenin kotisivuilta otettu pressikuva


Mannerheimin (siirretyn) hevosen patsaan peräsuihkuttimien takana on modernin taiteen museo Kiasmassa. Tänään on uuden puolivuotisennäyttelyn avajaistilaisuus. Esiintyvänä taiteilijana on The Cleaning women. Onhan siellä joku kulttuuriministeri ja joku kuorokin vetämässä Abbaa tapahtuman alussa. Kulttuuriministeri heittää jopa jonkun lyhyen Kakkenheim-Guggenheim -viittauksen vitsailematta. Kuulemma näyttäisi tätä osaamista löytyvän jopa tästä talosta, tai jotain sellaista. Toimittaja käyttää toisen käden tietotoimistona ajoissa paikalla ollutta vierasta.
Näyttelystä lyhyesti. Jenni Hiltusen videoteos Grind on video, jonka näkee ensimmäisenä ja se vaikuttaa kaikkeen koettuun sen jälkeen. Hiltusen Grindissä muijat vatkaa pepaa niin kuin MTV:lla aikaisemmin tulleessa Grindhouse -tanssiohjelmassa. Grindhousessa DJ soitti musaa, hyvännäköset tyypit joraa ja juontaja toivottaa ihmiset tervetulleeksi ohjelman alussa ja hyvästelee lopussa.
Muut videoteokset puhuttelevat toisella tavalla. Punkkia esitetään kahden tai kolmen soinnun akustisina versioina meikit päällä hirsimökin patjalla. Robert Johnsonin jalanjäljissä kuljetaan kuoleman perässä äänettömästi. Turkkilaiset folk-artistit tulkitsevat kolmelta ruudulta Chemical Brothersia ja Nirvanaa. Kutsuvierastilaisuus on saanut paikalle niin paljon väkeä, että teoksista on vaikea nauttia intiimisti. On vain jonotettava kuulokkeita tai etsittävä tyhjä tila, josta kokea tai yrittää kokea haluttuja fiiliksiä.
Liikkumatonta kuvaa tarjoillaan vieläkin enemmän. Lattialla on kasa levyjä eristettynä, jotta se voidaan havaita teokseksi. Eikä saa koskea. Puumökki löytyy Johnsonin videon edestä. Metalliaakkoset on levitetty seinälle. Tennarit on kääritty folioon. Tyypit moshaa tauluilla. Fanien pyhiinvaelluskohteiden replikoina on Freddie Mercuryn takaovi ja Kurt Cobainin kodin lähellä oleva puistonpenkki.

Kahdeksalta teatteriin mahtuu kaksisataa vierasta katsomaan Cleaning womenia. Bändi on ajoissa. Ulkoavaruudesta saapuneet mekkogootit soittavat itsetehtyjä soittimia kolmestaan. Tehtaalta kuulostavaa soundtrackia väritetään bändin jalkojen alla pyörivillä videoilla, jotka kuvastavat pyöriviä rattaita sekä mustavalkoromanttiseen estetiikkaan perustuvaan sci-fiin.
Puolituntinen ja encorellinen tarkkaa rytmiä, säröä ja erilailla käsiteltäviä jousia on hypnoottista. Mieleni harhailee. Vähän väliä olen tunnistavinani Mario Bros -teemaa, CMX:ää, Queenia, Rammsteinia, Kronos Quartettia, Radioheadia, enkä edes tiedä miksi. Tuttuuden tunne tulee yllättäen ja häviää saman tien jättäen vain kokemusjäljen, jota on pakko jäädä pohtimaan. Olen varma, että en ole kuumeessa, flunssassa tai edes nenä täynnä räkää. Kokemus on vain hypnoottinen.
Keikan jälkeen minulta kysytään, että minkälainen oli. Minun puolestani vastataan, mikä on hyvä. En olisi jaksanut selittää. Keikka ei ollut millään tavalla uuvuttava, mutta mieli on vielä sfääreissä enkä halua olla suorassa kontaktissa kenenkään kanssa. Läsnäolo riittää.

Cleaning Women - Aelita

Tero-Petri ja Katriinamies

Ensimmäinen joulukuuta oli tänä vuonna hankala keikkojen suhteen. Päivälle oli tarjota Katriinamiesklubia Kustaa Vaasassa, Vasen linja -klubia Mascotissa ja For the imperiumin keikkaa Loosessa. Ei muuten, mutta kaikki keikat olivat samaan aikaan.

Katriinamiesklubin Vol. 9 Kustaa Vaasassa on perinteiseen tapaan tuonut tuvan täyteen. Antti Hintsan ja Karri Lehtosen luotsaama Katriinamies pitää klubinsa jokaisen kuun ensimmäisenä torstaina. Tarjolla on yleensä akustisesti esitettyä musiikkia ja illan lopettaa mainittu Katriinamies. Joskus on tarjolla teemailtoja kuten pelkkiä singer/songwritereita tai pelkkää bluesia. Klubin lämmittelijät siis vaihtuvat kuukausittain. Ei huonompi asema.

Ehdin näkemään Tero-Petrin, joka on ehkä yksi hämmentävimmistä suomalaisista soolotaiteilijoista. Multi-instrumentalistin punaisesta langasta on vaikea päästä kiinni. Laiskalla tavalla kaveri nostaa tunnelman kattoon eikä olekaan niin pientä puhelinkoppia tai niin isoa areenaa etteikö tämä mies pystyisi säätelemään yleisöään. Sulavasti Tero-Petri tarjoili folkkia, efektivääntöä ja taisipa olla yksi Prodigyn coverikin seassa. Soittimina oli suu, kitara, ehkä toinen kitara, syntikka, jalkapedaalimultiefektilaite, ehkä marakassit, ehkä jotain muuta, mutta lava täynnä soittimia kuitenkin. Eipä tullut kaverilla itku kertaakaan. Yleisö oli ihan pähkinöinä. Minäkin olin ensikertalaisena banaanit levällään.

Tero-Petrin jälkeen lavalle astelevat Everlastiin pukeutunut nyrkkeilijäduo Katriinamies. Homma pelittää niin, että Katriinamies pyytää yleisöltä aiheet, esittäjät, teemat, sanat ja kaiken muunkin ja improvisoi kappaleen aiheesta. Tässä esimerkki:


Tero-Petrin käännöshevi traileri:


Katriinamiehen bändin jäsenten levittämien huhujen mukaan levy olisi valmisteilla. Koottuna olisi vanhoja improvisoituja kappaleita ei-improvisoidusti. Tutka pysyy päällä sitä päivää odotellessa.

Kyllä niille keikoille kannattaa lähteä

Asiakas varastaa artistin myyntiartikkelin ja artistista tulee köyhä ja artistin pitää lähteä esiintymään asiakkaalle. Näin kerrottiin Pasilassa. Jotta tulevaisuudessa artisti edes olisi, on niillä keikoilla hyvä käydä. Ja niistä pitää kertoa, että muutkin osaa.

Jakokalliolaisen Keikkablogissa käsitellään nähtyä ja koettua. No oliko hyvä? Mitä ne soitti? Vetiks pitkään? Ai, no olikse ihan täynnä?

Julkaisutahdista ei osaa tässä vaiheessa vielä mitään luvata - se kun riippuu niin paljon siitä, miten mielenkiintoisia keikkoja on tarjolla ja kuinka niille ehtii.